Olen viime aikoina tykännyt pohtia itseäni agilityohjaajana. Suurin syy tähän on varmaan se että näin tauolta palanneena on helppo analysoida, kun eräänlainen tuntuma omaan ohjaamiseen on ollut kadoksissa.
- Älä huido
Ohjaamiseni on vienyt enemmän energiaa, kun olen myös käsin huitonut minne sattuu.
Selkeämpää myös Rompulle, kun keskityn pitämään käden paikoillaan.
- Keskity
Jos olin aikaisemmin uskonut vielä siihen, että joskus luonnollinen ohjaaminen tulee siitä, kun ei mieti liikoja, niin enää en ole sitä mieltä. Mitä enemmän ajattelen, sitä helpompi keskittyä, sitä parempia ratoja.
- Jarruta enemmän
Eräs viisas sanoi minulle: "Agility on enemmän jarruttamista kuin juoksemista"
Silloin ehkä tajusin sen, ettei juokseminen ikinä paikkaa pitkissä kaarteissa menetettyä aikaa.
- Usko enemmän
Onnistuin ensimmäistä kertaa urani aikana kisoissa jatkamaan radan täydellä keskittymisellä loppuun asti virheestä huolimatta. Rompun kontakti A-esteellä on parantunut huomattavasti pienen juoksaritreenin tuloksena, minkä olen aikaisemmin uskonut olevan mahdotonta.
