Myrskyn jälkeen on poutasää

Uhottuani, että ryhdyn kotikoirailemaan, olenkin viettänyt viimeiset kaksi iltaa treeneissä! Ihan tunnen kuinka ne stressitasot laskee, ja hyvä fiilis alkaa löytyä. Eilen olimme Rompun kanssa agiliitelemässä, haettiin sitä hyvää fiilistä. Treenattiin niitä itsenäisiä kontakteja, pujoteltiin niitä saamarin keppejä kunnialla loppuun. Juostiin kunnes olimme molemmat hikisiä. Niin se vaan on, että jalat vie agilitytreeneihin aina vaan uudestaan ja uudestaan vaikka mitä suusta päästelisi ja vaikka kuinka kiehuttaisi.

Tänään töistä suoraan tokoilemaan. Fellan kanssa jäävien tehotreeniä ja luoksetulo pysäytyksellä. Ihanassa vireessä likka ja ihanaa oli olla ohjatuissa treeneissä pitkästä aikaa. Romppu ihan liiallisissa fiiliksissä ja ruutua, hyppynoutoa ja maahanmenoa luoksetulossa tahkottiin. Aivan parhautta, vaikkei se ruutu löytynytkään kunnolla eikä jäävätkään kunnolla sujuneet. Tärkeintä oli se, että me nautittiin yhdessä siitä.

Treenien jälkeen laatuaikaa vanhuksen kanssa. Temppuilua ja pallonheittoa, siitä oli tehny Saabran illan kohokohta. On nuo koirat vaan niin rakkautta.