perjantai 3. tammikuuta 2014

Koirien hallinnasta

Muutama sana koirien hallinnasta ja omistamisesta. Tänäänkin tuli metsässä koirien kanssa lenkillä ollessa iso vapaana yksin kulkeva uroskoira vastaan. Koira oli leppoisan oloinen, mutta silti irtokoira. Koiralla oli yllään valjaat, joten se oli selkeästi lenkillä omistajansa kanssa, ja omistajan vihellys kuului hyvin kaukaa, oman arvioni mukaan noin puolen kilometrin päästä. Lopulta pitkän hätistelyn jälkeen koira palasi oman omistajansa luokse. Myöhemmin omistaja tuli vastaan minua remmien päissä tämä äskeinen irtokoira ja toinen saman rotuinen narttu. Molemmat koirat kiskoivat ja rähjäsivät minua ja koiriani kohti.

Mietin miksi koiraa on pakko ulkoiluttaa päästämällä se vapaaksi (maallakin), jos se ei ole ollenkaan hallinnassa? Tai miksi ottaa iso, ehdottomasti koulutuksen vaativa koira, eikä edes mikään helpon rotuinen koira, jos ei ole minkäänlaista mielenkiintoa edes peruskouluttaa sitä? Ei koira ole egonjatke tai osan kenenkään tyyliä, se on eläin. Koiran voisi valita hyvin omien tarpeiden, ajan ja halujen mukaan.

Jos en olisi viettänyt koko elämääni koirien ja muiden eläinten kanssa, luultavasti säikähtäisin järjettömästi, jos lenkillä vastaan tulisi iso irtokoira ja  omistajan vislaus kuuluisi hyvin kaukaa. Toiseksi, kun ulkoilen itse paljon yksin kolmen kohtuullisen ison koiran kanssa, ja vaikka ne ovat hallinnassa, en pysty tekemään mitään sille, jos joku irtokoira tulee iholle, etenkin kun omat koirani ovat kiinni. Tiedän osan koirista näissä tilanteissa käyvän kuumana, vaikka ovatkin sosiaalisia muita koiria kohtaan. Etenkin koirat, joiden rodunjalostuksessa on suosittu terävyyttä ja puolustamiskäyttäymistä voivat hyvinkin puolustaa omistajaansa vieraalta irtokoiralta.

Toisaalta kun mietin, miltä minusta tuntuisi omistaa valtavan energinen, vahvaluonteinen koira, joka ei olisi yhtään hallinnassani. Se olisi hirveätä suoraan sanottuna, joten en voi ymmärtää ihmisiä, jotka antavat koiriensa juoksennella vapaina milloin missäkin tietämättä missä ne ovat. Saisi aina arvailla tuleeko koira luokse kun sitä kutsuu. Tai mitä tekisin, jos joku muu lenkkeilijä tulisi vastaan ja koirani juoksentelisi hallitsemattomasti tätä kohti? Rukoilisinko ettei se syö sitä ja ettei lenkkeilijä nostaisi syytettä mistään. Niinkö?

Koiran omistaminen on enimmäkseen vastuuta, muu on kuin kirsikka kakun päällä. Vastuu on koiranomistajalla peruskouluttaa koira, huolehtia sen perustarpeista (mm. riittävä liikunta!) ja saattaa se yhteiskuntakelpoiseksi. Peruskouluttamisella tarkoitan sitä, että koira on hallinnassa, kuuntelee omistajaansa, ei kisko tai rähise remmissä, tulee kutsuttaessa luokse ja suhtautuu muihin lenkkeilijöihin rauhallisesti ja ystävällisesti. Ei kuulosta pahalta, eihän?

Lisäksi Suomesta erilaisia palveluita ja osaamista onegelmakäytöksen kitkemiseen ja peruskouluttamiseen löytyy helposti ja suhteellisen edullisesti. Väitän, että suurin osa koirien käytösongelmista johtuu tai on kytköksissä liian vähäiseen liikuntaan. Energisen koiran ulkoiluttamiseen ja energian purkamiseen löytyy muitakin keinoja kuin päästää se vapaaksi lähimpään metsään muiden lenkkeilijöiden kiusaksi. Koiran kanssa voi pyöräillä, juosta, hiihtää, ja käydä uimassa sekä tarjota sille aivotoimintaa.

Onko siis silloin pakko ottaa itselle joko liian haastava koira tai koiraa ollenkaan, jos ei ole valmis näkemään yhtään vaivaa koiran saattamiseksi yhteiskuntakelpoiseksi tai tarjoamaan sille tarpeeksi liikuntaa? Ei. Koiran ottaminen on täysin vapaaehtoista, ja mahdollisia rotuja mistä valita on satoja. On rotuja, jotka kokonsa tai luonteensa takia vaativat enemmän liikuntaa tai koulutusta, mutta kaikki vaativat niitä molempia. Jos ei ole valmis tekemään noista jompakumpaa tai molempia, olisi elämä varmasti paljon helpompaa ilman koiraa tai esimerkiksi hamsterin kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti