Kohti uutta vuotta?

Oliskos sitä jo uusi vuosi sen verran lähellä että uskaltaisi tehdä melkein perinteistä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja paljastella ensi vuoden suunnitelmia? Kyllä.

Viimeisen vuoden onnellisia ja vähemmän onnellisia tapahtumia ja hetkiä ovat olleet:
Helmikuu:

• Romeo TOKO AVO2
• Fella TOKO ALO1
• Romeo 5 v.

Maaliskuu:

•  Romeo  TOKO AVO1 ja AVO2
• Fella 4 v.
• Romeo AGI: 2x 10, hyl

Toukokuu:

• Romeo TOKO AVO1, TK2
• Romeo AGI: tuplanollat ja 2x LUVA

Kesäkuu:

• Fella TOKO AVO1
• Kaapo 7 v.

Heinäkuu:

•  Romeo AGI: 5, 10, hyl, hyl
• Saabra 9 v.

Elokuu:

• Romeo AGI: 4x hyl
• Fella TOKO AVO3 

Syyskuu:

• Suoritin itse agilityn koulutusohjaajan peruskurssin!

Lokakuu:

• Romeo AGI: 2x hyl, 3x surkeita tuloksia

Marraskuu:

• Romeo AGI 5x hyl 
• Romeosta Nupun Koiraklubin vuoden tokokoira

Joulukuu:

• Fella TOKO AVO1
• Romeo AGI: 2x 10 

Ensi vuoden tavoitteita:

Fellan kanssa tavoitteena yksi ainoa koe, yksi onnistuminen: viimeinen AVO1-tulos ja TK2. Voittajaluokan treenaamista, terveenä pysymistä, ehkä hieman jäljestelyä.

Rompun kanssa tavoitteena tokon puolella VOI1-tulos, jonka jälkeen voisi aloitella treenaamaan evl:ää. Agilityn osalta tavoitteena SERTi kolmosluokkaan, viimeinen nolla. Sama tavoite joka, jäi saavuttamatta tänä vuonna.

Saabran kanssa ei ole yllättäen tavoitteita. Terveenä pysymistä, lenkkeilyä ja puuhastelua ilman sen kummempia tavoitteita. Kymppisynttäreinä pidetään suuret bileet. Myöskään Kaapolla ei ole tavoitteita ensi vuodelle, eikä se käsittääkseni ole mitään uuden vuoden lupauksiakaan tehnyt (taaskaan).

Epäinhimillist reenii

Lupasin Emmalle lähteä treenaamaan kontaktien takia - jopa epäinhimillisinä kellonaikoina. Tämän idean ja tuon lupauksen vuoksi löysimme itsemme tsekkaamassa Ojakkalan uutta hallia lauantai-iltana kello 22. Pakko sanoa et ihan makee mesta! Suurin osa esteistä alumiinisia ja kumirouhepintaisia, pohjana uusi tekonurmi. Lisäksi halli oli hyvin lämmitetty - sai pitkästä aikaa aksaa teeppis päällä ja tuli silti hiki <3

Joka tapauksessa treenasimme kontakteja. Treenin tavoitteena oli saada Romppu luulemaan että ollaan kisoissa. Halusin et se ottaisi kontaktivirheen jotta pääsisin korjaamaan sen. Emma treenasi ensin Momon kanssa, pääsin jopa itekin kokeilemaan sitä, makee koira. Kun Är oli hyvin kierroksilla, aloitimme radan ja puomillahan paukkui kontakti - jes! Äijä joutui hetkeksi autoon jäähylle, sama uudestaan, tällä kertaa pysähtyi, muttei jäänyt 2-on-2-off asentoon. Palkkasin ja sama uudestaan. Tällä kertaa loikkasi taas yli, joten päätyi jäähylle.

Jäähyn jälkeen taas nostatin Rompun kierroksille, ja teki puomin niin kuin ollaan treenattu, jäi 2-on-2-off asentoon. Otin taas uuden toiston, tällä kertaa otti kontaktin taas, muttei 2-on-2offia. Tätä jouduttiin hinkkaamaan varmaan kymmenisen toistoa, joka kerta pysähtyi kontaktille, muttei haluaamani asentoon. Kun toistin "ota" yleensä se mietti hetken meni sen jälkeen 2-on2-off asentoon. En saanut lopetettua treeniä siihen tilanteeseen että se olisi tehnyt kontaktin kuten halusin, mutta sain sen tekemään kontaktin vieraassa paikassa.

Jotenkin oon ajatellut että, se on oppinut ettei kisoissa tarvitse ottaa kontaktia - ja mitä on ollut vaikeaa vaatia siltä kun kisatilanne on niin kuuma. Nyt huomasin että se on yhdistänyt kontakteilla sikailun kaikkiin vieraisiin paikkoihin, mikä on loistavaa.

Positiivista oli:

• vieras paikka riitti siihen että Romppu alkoi tekemään kontaktivirheitä
• se mietti kontakteilla ja paransi jouduttuaan jäähylle

Treenattavaa:

• 2-on-2-off asennon varmuus

Nyt paljon kontaktitreeniä vieraissa halleissa silleen et se on mahdollisimman kuumana, kuten kisoissa. Ajattelin myös alkaa vahvistamaan kotona meidän 2-on-2-offia, koska Emma tajusi ihanasti et mun asento on erilainen kun teen radalla kontaktia ja kun teen harjoittelen pelkkää kontaktia. Lisäksi täytyy muistaa jatkossa pitää kiinni kriteeristä että 2-on-2-off tehdään, muuten ei palkkaa tai etenemistä radalla. Lisäksi päätin alkaa laittamaan sitä jäähylle, jos loikkii kontaktin yli sikaillen.

Muita huomioita, joita Emma teki oli mun juokseminen :D Vaikkei kontaktitreenissä sillä ole väliä, pystyisin kuulemma normaalissa ratatreenissä juoksemaan lujempaa. Pitää kuulemma alkaa haastamaan itseäni eikä sortua ajattelemaan "no emmä kerkeä".

Nautinnollista joulunaikaa!

Jouluntoivotus

Toivotamme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

PS. Tässä oiva viime hetken lisäys pukinkonttiin ;)

Jouluskaba ja tokoilua

Eilen pidimme Elinan kanssa yhdistetyt agilitytreenit ryhmillemme. Kisanomaista treeniä, jossa radalla sai käydä tutustumassa normaaliin tapaan ilman koiraa ja sen jälkeen koiran kanssa treenaamassa itse valitsemansa 2x 4 esteen pätkää. Sen jälkeen oli vuorossa kisanomainen suoritus, joka kellotettiin ja tuomaroitiin. Kaikki osallistuneet saivat lopuksi pienet palkinnot :)

Rompun kanssa emme onnistuneet saamaan nollaa ensimmäisellä yrityksellä - vaikka aika olikin jo suhteellisen kova ekalla yrittämällä. Pienen paineiden purkamisen jälkeen onnistuimme saamaan illan nopeimman nollan :3 On se vaan makee koira, sitkun sen vireen saa laskettua optimaaliseksi kuuntelulle. Toisaalta oli taas hyvä päästä sen kanssa treenaamaan kun se on kierroksilla - Är otti taas pienet buustit kun tein radan ensin Balun kanssa.

Balu on kyllä mukava koira ohjata. Lähtee kivasti mukaan ohjaukseen, ei vedä överiksi ja on hieman hitaampi kuin Romppu = mäkin kerkeen jonnekin. Sitä on helpompi ohjata kuin Romppua, sen kanssa teimmekin ekalla yrittämällä radan nollana läpi. Alla kuva Balusta syksyltä kisoista toisen lainaohjaajan kanssa.

Tokotreeneissä pelleilimme Rompun kanssa ruudun kimpussa. Jostain syystä sillä on taipumusta juosta tötteröiden taakse seisomaan ja tätä yritin kitkeä pois naksuttelemalla sitä ruudun keskelle. Herra Är veti pientä overiä ruudunkin kanssa, haukkui ja pyöri paljon. Vaihdoin palkan riepuleikistä namiin ja toimi paremmin. Pitää jatkossakin palkkailla hieman rauhallisemmin, jotta tulisi tota keskittymistä ja tarkkuutta tohon ruutuunkin, vaikka muuten on mielestäni hyvä palkata tommoisia irtoamista ja vauhtia vaativia liikkeitä lelulla.

Lisäksi otin luoksetuloja. Neljä läpijuoksua, yksi maahanmenon kanssa ja lopuksi pari läpijuoksua. Kamala miten se on alkanut ennakoimaan "maahan" käskyä. Lisää läpijuoksuja, pitäisi melkeen ottaa joku paussi ettei ottaisi ollenkaan maahanmenoa luoksetuloon.

Fella Fempulaisen kanssa teimme pientä vireennostatustreeniä. Paljon taisteluleikkejä. Otin hieman seuraamista, ja ehkä lähemmäs kymmenen kaukkareiden ekaa nostoa pitkältä välimatkalta, n. 10m. Sujui parin ekan kerran jälkeen hyvinkin mallikkaasti. Sillä heiluu häntä tosi sulosesti, naamalla hönö ilme, kun se kuulee "istu" käskyn :D Hölmöläinen ihan innoissaan kun tietää osaavansa.

Lisäksi otin pari iloista noutoa, palkkasin tosin vain viimeisestä, jossa oli paras luovutus ja jätin sen siihen. Lopputreeniaika vaan leikittiin ja sitten vauhdilla autolle. Päästän yleensä Fellan hallin ovesta vapaana hokien sille "autoon autoon" jolloin se juoksee pallo suussa peräluukulle odottamaan :3 Yleensä se kyllä tunnistaa mun auton, mutta pari kertaa se on juossut jonkun toisen autolle :D Hassu Fem.

Viikonloppuna kävi taas maassa lunta, oli pakko lenkillä pysähtyä ottamaan kuva koiruuksista.

Tiistai - treenipäivä

Kuten tavallisesti, ensin tokon itsenäiset treenit. Fellan kanssa tehtiin kokeessa heikoimmin menneitä asioita - kaukkareita, hyppyä ja noutoa. Noudon kanssa tein pelkkiä kokonaisia noutoja, oon jotenkin huomannut että kun oon tehnyt jotain pelkkiä pitoja jne. Fellan innokkuus laskee hirveästi ja nouto menee takapakkia taas monta kuukautta. Joten tehtiin pelkkiä kokonaisia noutoja, palkkasin vain jos se teki sen loppuun asti hyvin. Teki ihan perushyvin, onhan se luovutus hieman vielä ilmava, mutta paranee pikkuhiljaa. Yritin myös olla tekemättä liikaa, ihan muutama toisto vain.

Kaukkareista teimme vain ensimmäistä nostoa. Olipa muuten vaikeaa! Jouduttiin ottamaan aika monta toistoa, että Fella nousi haluamaltani välimatkalta. Niitä täytyy ottaa jatkossakin lisää. Hypyn kanssa palkkasin aluksi kolme kertaa pelkästää siitä että lähtee hyppäämään esteen yli ekalla käskyllä. Joka kerta heitin pallon esteen taakse. Yhden kerran otin koko hypyn ja se oli aika hieno. Harmi ettei se kokeessa lähtenyt ekalla käskyllä hyppäämään.

Rompun kanssa tehtiin hyppynoutoa ja luoksetuloa. Hyppynouto näyttää liikkeenä jo ihan kivalta. Luovutusta on pakko vielä hioa. Pudottaa niin tosi herkästi kapulan kun käsi alkaa lähestyä sitä. Tehtiin myös pelkkiä häiriöpitoja. Romppu tuntuu turhautuvan niistä aika paljon. Noh, lisää reeniä reeniä. Luoksetuloa treenatessa se yrittää ennakoida maahan -käskyä. Otettiin pitkällä matkalla 20-25m, ja  pelkkiä maahanmenoa ja läpijuoksua vuorotellen. Seikoitetaan se seisominen siihen vasta myöhemmin ;) Pitää muistaa ottaa paljon läpijuoksuja, niin pysyy luoksetulo näyttävänä.

Agilitytreeneissä teemana erilaiset keppikulmat. Är oli kyllä taas niin kuuma pakkaus ettei mitään rajaa. Murisi, haukkui, irtoili esteille, ei keskittynyt ja repi niin täpöllä uutta fleeceriepua. Noh, makeeta menoahan se oli kun saatiin ensimmäiset höyryt purettua. Tehtiin sylkkäreitä ja persjättöjä, valssia kepeille ja niiden jälkeen. Pitää jatkossa treenata enemmän sitä että Romppu pujottelee keppejä kun oon sen takana, oli selkeesti sille vaikeinta.

Muurilla keksi yhdessä vaikeessa alkaa ottamaan ponnistusvoimaa muurin palikoista, onneksi saatin korjattua se heti... Kaikkea tuo Ärripurri keksiikään :D Varsinkin kun treenasin Balun kanssa otti hirveät raivobuustikierrokset, pitää jatkossa treenata Balu ennen Romppua niin saadaan vähän kisatilanteen draivia treeneihinkin.

Vanha kunnon kontaktivirhe - hello again.

Oltiin Rompun kanssa eilen kisaamassa agilityn merkeissä ATT:llä - jälleen. Ei niin iloiseksi yllätykseksi siellä oli tuomarikolleegio, ja eka rata oli mielestäni ehkä turhan haastava. Ainakin Rompun tyyppiselle koiralle. Aina oli suora, ja sen jälkeen pientä kikkailua ja pyörittelyä, kuten saksalaista. Sen jälkeen taas suora, ja niin edelleen. Toisin sanoin, "eteen"! raikasi ja mä yritin pysyä aina suorilla perässä, mutta vaikka olenkin liioittelematta nopea juoksija, en pärjännyt millään Rompulle. Suorilllekin oli tungettu kaikki erikoiset esteet, kuten pituus, rengas ja okseri. Ekan radan tulos 10, sijoitus 8. ja aika -7,68 etenemän ollessa 3,2m/s. Yksi kielto tuli hypyltä kun olin myöhässä kun Romppu kerkesi juosta ohi, toinen virhe tuli kontaktilta. Myös kaarrokset olivat järkyttävän pitkiä kun olin kokoajan myöhässä... huh.

B rata oli huomaamattavasti kivempi, ja sillä ei tullutkaan kuin kaksi kontaktivirhettä. Olin vaihteeksi tyytyväinen omaan ohjaukseen, olin ajoissa jne. Toisen radan tulos oli 10, sijoitus 4. ja aika -6,10 etenemän ollessa 3,3m/s. Tältä radalta jäi jopa kiva mieli, etenkin ohjauksesta. Kerrankin voi kehua itseään. Olisi muuten ollut sertin paikka, jos olisi nuo kontaktit kunnossa.

Joten mitä ihmettä mä teen noille kisakontakteille??! Treeneissä kontaktit ovat nimittäin erittäin upeat. Kisoissa Romppu on niin kierroksilla, ettei kontakteista tule mitään. Kun se kuulee "ota" se loikkaa kahden metrin loikan kontaktin yli ja porhaltaa eteenpäin. Eilen kävin aamulla 6km metsälenkin koko köörin kanssa ennen kisoihin lähtöä. Pieni vaikutus, kuunteli ohjausta paremmin, eikä haukkunut koko aikaa. Mutta kontakteilla käytös oli edelleen samaa kuin aina kisoissa. Seuraavalla kerralla 15km lenkki ennen kisoihin lähtöä?

No ei vaiskaan, mietin tässä että jotenkin pitäisi saada siirrettyä treenikontaktit kisatilanteeseen? Ideoita? Möllejä pitäisi varmaan treenaustarkoituksella alkaa koluamaan, samoin uusia paikkoja, vieraita halleja jne. Radan lopettamista kesken ns. rangaistuksena olen käyttänyt, ei auta. Sama meininki aina seuraavissa kisoissa. Olen myös ottanut kisoissa hyllyjä korjatakseni kontakteja, ei ole auttanut. Veikkaisin, että Är on niin kierroksilla kisatilanteessa, ettei palauttamisesta jää mitään oppimista. Lisäksi tuomarit ei tykkää. Jää itselle paska fiilis, kun kerrankin tuomari lähti juoksemaan mun perään huutaen etten saa jäädä treenaamaan.

Mutta, ehkä mä mietin tässä joulunajan mitä noille kontakteille tekisi. Jos sitä vaikka joskus ensi vuonna uskaltasi taas kisaamaan.

Ykköstulos avoimesta!

Ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Kävimme tänään Fellan kanssa tokokokeessa Lohjalla, meni silleen ihan peruskivasti :3 162 pistettä ja 1-tulos. Vielä löytyy paljon paranettavaa, paljon oli jo hyvää. Viimeistä ykköstä avoimesta metsästetään sitten ensi vuonna ;)

PAIKALLA MAKAAMINEN 9
 Todella hyvä, viimeinen istuminen jäi vain tekemättä :D "en minä täältä nyt nouse kun kerta tänne on käsketty"

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 8
Peruskivaa meininkiä, alussa Fella oli vähän jäässä, joten toistin seuraa -käskyn.

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHDEYDESSÄ 8,5
Viimeinen istuminen jäi edelleen tekemättä, muutoin hyvä! :)

LUOKSETULO 9
Omaan silmään todella hieno! Vauhtia oli juuri sopivasti, että näyttää hyvältä ja että pystyy vielä pysähtymään. Pysähtyminen oli reipas ja muutoinkin liike sujui todella kivasti. Näin jälkeenpäin mietittynä en tiedä mistä tuo piste on lähtenyt o:

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 9
Upea! Vaati tosin jälleen toisen käskyn viimeiseen istumiseen... :D

NOUTAMINEN 8,5
Pisteet tippuivat kun pyysin istumaan kun jäi mun eteen seisomaan kapula suussa :) Ihana Fella, niin hassu. Muutoin teki noudon yllättävän iloisesti ja vauhdikkaasti.

KAUKO-OHJAUS 6
Lisätään tämä treenattavaa -listalle ;) Nousi kolmannella käskyllä ylös maasta, muuten kivaa tekemistä :) Lisää siis pelkkiä ensimmäisiä nostoja.

ESTEHYPPY 7
Tarvitsi toisen käskyn lähteäkseen hyppäämään, ekalla käskyllä meinasi jo lähteä, mutta jäi seisomaan ja katsomaan mua kysyen lupaa oikeasti hypätä :D  Istui myös eteen aika vinoon.

KOKONAISVAIKUTUS 8
Tuomari Harri Laisi sanoi, että kaukkareissa ja hypyssä olisi ollut parantamisen varaa, muutoin kuulemma hyvin meni. :)

Kisaviikonloppuun valmistautumista

Tiistain agilitytreenien teemana putkien ja kontaktien erottelu - käytännössä meillä oli rata, joka koostui putkien ja puomin ja keinun ympärillä pyörittelystä. Tosin vain lahjattomat treenaavat, nimittäin Rompulla ei ollut mitään ongelmaa kontaktien ja putkien erottelussa, joten veikeänä koiruutena Romppu keksi ettei tänään tarvitse pysyä lähdössä! Eihän se olekaan viimeiseen... ootas, neljään tai viiteen vuoteen varastanut lähdöstä noin ahkeraan. Tuossa Rompun ilme viime treeneistä:

Noh, treenasimme sitten enimmäkseen lähtöjä, muutaman kerran Romppu taisi harhautua ohjausvirheestä väärälle esteelle, mutta muutoin ihan mainiot treenit. Keinun kontaktilla ei meinannut pysyä, taaskaan. Puomin kontaktit olivat hyvät, kuten aina treeneissä. Saas nähdä kuinka meidän käy sunnuntaina ATT:llä.

Fellan kanssa en kerennyt tokoilemaan hallille, kun olin suunnittelemassa tulevaisuuttani (ainakin yritin kovasti :D ) Studia-messuilla. Kotona oon treenannut sen kanssa viikon aikana pari kertaa. Yhdet noutokapulasulkeiset, joissa haettiin intoa ja tekemisen meininkiä. Toisella kerralla otin yhden kerran sen kanssa noudon, ja oli muuten upea ja iloinen nouto! <3 Myös kaukkarit oli kyllä niin upeat että. Lopuksi otin jäävät, sekoili jotain pientä seisomisen kanssa, mutta onnistui lopulta ihan mallikkaasti. Tajusin, tuossa yksi päivä ettei sen kanssa ole tehty luoksetuloa viimeksi kuin syyskuussa, toivottavasti se muistaa sen vielä. Ei ole vaan tullut treenattua apuohjaajan kanssa, niin ei ole tullut vaan tehtyä sitä sen kanssa.

Noh, huomenna tokokokeeseen, joten nyt ei enää parane hermoilla! Rennolla meiningillä on ennenkin tehty nuo hyvät tulokset :) Kotiuduin juuri pitkältä metsälenkiltä koirien kanssa, oli ihana käydä kun tänään satoi lunta, niin maa on vihdoin valkoinen.

Tavallinen viikonloppu

Ihanaa joskus viettää sellaistakin. Ei mitään menoja, eikä to-do-listaakaan ollut kerennyt kasvaa järjettömän pituiseksi. Sopii mulle :3

Viikonloput on ihanaa aikaa, illalla voi istuskella sohvalla, katsoa jotain paskaa tv-ohjelmaa, juoda teetä ja nauttia siitä kun jaloissa nukkuu yksi koira ja toinen röhnöttää puoliksi sylissä rapsutuksia kaivaten. Päivisin kerkeää käydä pitkän metsälenkin koirien kanssa niin että, on jopa valoisaa! Pedot saavat juosta sydämensä kyllyydestä. Ja hei tänne eteläänkin tuli sen verran lunta, ettei koiria tarvinnut ottaa suihkun kautta sisälle, mitä luksusta.

Ens viikonloppu meneekin sitten kisatessa. Ilmoitin Rompun Lietoon ATT:lle, pari agilityrataa, viimeiset kisat sen kanssa tälle vuodelle. Näin jo viime yönä sata erilaista unta missä kaikissa hyllytin kaikki radat eri tavalla. Noh, ei oteta liikaa paineita, pitänee mennä vain pitämään hauskaa :D On sitten ihan eri fiilis lähteä tammikuussa taas kisaamaan jos on hyvällä fiiliksellä jäänyt joulutauolle.

Sitä ennen kuitenkin on Fellan tokokoe perjantaina. Senkin kanssa viimeiset kokeet tälle vuodelle. Jos saan oikean vireen sille, kaiken pitäisi sujua. Fellan kanssa onnistuminen on aina kiinni vireestä, ei osaamisesta ;) Taitava pikku Fem.

Löysin nettiä selaillessani (ja vältellessäni kai jotain siivouksen tapaista) ikivanhan kuvan Saabrasta Purinalta oisko jostain epiksistä ehkä vuodelta 2009. Ihana nuori Saabra, ei edes juurikaan harmaata naamassa. Tosin, yhä se on mieleltään nuori <3

Ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Pakollinen paineiden purku

Oon tässä ollut varmaan puolitoista viikkoa kipeenä. Viime viikolla skippasin koirienkin treenit ja lenkit, jotta parantuisin. Noh, parantumista ei ole näkynyt viikon levon jälkeenkään. Eilen oli pakko oli päästä tekemään jotain, ja mikäs terveellisempää kuin illan treeneihin lähteminen, kun oli kuumekin nousemassa. Ei sen puoleen, oli oikein antoisat treenit. Tänä talvenahan mä sumplin itselleni oikein edullisesti nää treenit. Mulla on ensin tunti aikaa treenata itsenäisesti hallissa tokoa, sen jälkeen on Rompun agilitytreenit ja sen jälkeen on mun oman ryhmän treenit.

Fellan kanssa tehtiin hieman tokoa. Vahvistettiin kaukkareita ja liikkeestä seisomista sekä pieniä pätkiä seuraamista treenin lomassa. Hyvin sujuu, kymppejä olisi rapissut tuomarilta kuin tuomarilta. Lopuksi innokasta noutoa, tavoitteena oli juuri nostaa viretasoa noutoon. Vielä vaatisi kovemman innon ja halun tarttua kapulaan, jotta koetilanteessakin sujuisi. Onneksi on vielä puolitoista viikkoa aikaa kokeeseen. Luovuttaminen oli ajoittain kärsimätöntä, muutoin hyvä. Tiputti muutaman kerran kapulan ennen aikojaan.

Rompun kanssa tehtiin töitä hyppynoudon kanssa. Nostettiin virettä ja tehtiin paljon lennokkaita toistoja, joissa en vaatinut luovutusta jne. Saatiin onnistumisprosentti hyvin lähelle 100, jes. Lisäksi otin kapulan häiriöpitoja, Rompullakin kun on tapana pudottaa kapula ennen kuin "kiitos" käskyä on kuulunut. Noudon otin kaksi luoksetulon pysäytystä, yhden seisomisella ja toisen maahan. Molemmat näyttivät omaan silmään sujuvilta, nyt pitää vain pidentää matkaa ainakin puolella, sillä nyt sitä oli ehkä 15-20m.

Ensi treeneissä pakko kyllä supistaa tota treenattavien asioiden määrää, jotta ei koirien vire katoa. Molemmille se ois nyt erityisen tärkeää, Felluralle siksi, että sillä koe piakkoin ja Rompulle siksi, että koko ajan opetellaan uutta. Tosin, Rompun kohdalla en olisi niin huolissani. Se on kyllä ihmevirtapakkaus. Oikeesti, vaikka se oli jo treenannut tokoa, oli se ihan kierroksilla kun agilityradalle päästiin.

Meillä oli ratatreenit ja ideana oli pyrkiä suorittamaan rata nollana. Oli suhteellisen paljon tiukkoja käännöksiä ja pimeitä kulmia, muutoin ei teknisesti hirveän vaikea rata. Mutta tuo koira. Se irtoili väärille esteille niin makeesti, aijai. Rompulla oli semmoinen hirveä raivoisa draivi päällä ja vitsit että vauhtia riitti! Sanoinkin koutsilleni Elinalle, että eka ratayritys muistutti hirveästi meidän hyllyratoja. Koira vaan juoksee enkä kerkeä minnekään edes pelastelemaan. Tai jos kerkeän koiralla ei ole korvia, vaan se tekee jotain omaa rataa. Siitä kyllä huomasi, että viime viikko oli mennyt makoillessa. Hyvä, että päästiin molemmat vähän purkamaan tekemisen tarvettamme :D vaikkakin treenikaverit oli jo huolissaan, että saan vielä jonkun sydäntulehduksen jos kuumeessa aksailen...

Elina huomasi mun paikoittain käyttävän väärää kättä kääntäessäni Romppua sylkkärin omaisissa käännöksissä, pitää kiinnittää siihen huomiota. Kun alun kierrokset saatin purettua, onnistuimme ainakin kerran saamaan radan läpi nollana, jeij. :D Molemmilla oli hauskaa, se on kai tän harrastuksen idea. Tavallaan haluaisin ilmoittaa sen taas kisoihin, mutten jaksaisi hakea taas hyllyjä...

Ohjaan tänä talvena treeneissä muitakin koiria kuin Romppua. Mulla on sekarotuiset Nuusku ja Balu lainakoirina. Nuusku on oisko 9v. kolmosluokkalainen isovillakoira-vesikoira-mix narttu ja muistuttaa hyvin paljon Saabraa. Hieman hidas mun makuun, mutta teknisesti tosi taitava koira, joten sitä on mukava ohjata. Balu taas on hieman ärhäkkäämpi, nopeampi ja haastavampi medi-2-luokkalainen. Tuntuu, että voisin oppia paljonkin Balua ohjaamalla, sekun on niin erilainen kun Romppu. Siksi olenkin tavallaan iloinen, että pääsen ohjaamaan näitä kahta. :)

Uusi alku

Kun entisen blogini serveri lopetti ylläpidon, mietin varmaan kuukauden perustaako uutta blogia vaiko ei. Päädyin kuitenkin tässä koeviikolla kipeänä ollessani välttääkseni kokeisiin lukemista (mikä sinänsä ei ole kai kovin hyvä) alkaa pikkuhiljaa väsäilemään uutta.

Aiempien blogien kanssa en ole ollut kovin aktiivinen, mutta tämän kanssa ajattelin olla. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta kun selasin itse vanhoja päivityksiä, olin iloinen, että olin pitänyt edes sitä vähää blogia, mitä olin pitänyt. Mutta jotta en nyt jankkaisi täällä ainoastaan ajatuksiani blogistani, päätän mennä suoraan asiaan - koiriin.

Rompun kanssa ollaan yritetty kuumeisesti ihme vimmalla takoa sitä viimeistä nollaa, SERTiä, menolippua kolmosluokkaan agilityn saralla. Kuukauden sisään mahtuu ehkä noin kolmet kisat ja tänä syksynä ollaan kisattu tiheimmin miesmuistiin. Mutta ei, nollaa ei ole herunut. Joukkoon mahtuu vitosia, kymppejä ja jopa hyllytyksiä viimeisille esteille sekä niitä aivan toivottomia sähellysratoja. Olen vakaasti päättänyt aktiivisesti kisata, koluta möllejä ja treenata itsenäisiä keppejä ja kontakteja, kunnes olemme kolmosluokassa. Sitten pidämme ansaitun kisatauon agilitystä.

Toivon mukaan siihen mennessä olisi tokon voittajaluokan liikkeistä loputkin kisakunnossa. Tällä hetkellä niitä on vain pari. Tunnaria en ole edes aloittanut vielä. Taino tavallaan olen, Är osaa hakea yhtä tunnaria ja luovuttaa sen melkein nätisti. Muut liikkeet ovat jo jollakin mallilla, osa jopa melkein semmosia, että kehtaisin väittää että, se osaa ne.

Fellan kanssa oltaisiin niin koekunnossa ja avoimen luokan koe odottaakin meitä muutaman viikon päästä. Nouto sujuu pitkästä aikaa iloisesti ja muutkin asiat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Vietämme siis itsenäisyyspäivää tottelevaisissa merkeissä, ainakin toivon mukaan (; Olisi hienoa saada sen kanssa talven aikana TK2, niin voisi senkin kanssa alkaa ihmettelemään mikä helvetti tuo voittajaluokka onkaan.

Treeni-intoa ja varsinkin kisaintoa itellä on aivan tolkuttomasti tällä hetkellä. Selailen viikoittain koe- ja kisakalentereita ja mietin mihin seuraavaksi. Tämäkin on mukavaa vaihtelua, aina ei ole jaksanut olla noin aktiivinen. Mieltä lämmitti kovasti, että Romppu valittiin alkuvuoden tokotuloksillaan seuramme, Nu-Pun Koiraklubin vuoden tokokoiraksi. Jeejee. Tuntui hyvältä kuulla että, Fella oli kyseisessä skabassa ollut toinen. Hienoja tokokoiria mulla. Joihin aion panostaa ensi vuonna enemmän, tämä vuosi meni viikkotreenien suhteen hieman ohi ja treenailin paljon yksin, kun suurin osa energiasta meni muiden kouluttamiseen. Ensi vuonna en enää kouluta tokoa, vaikka olikin ihan kivaa, mutta en halua laiminlyödä omien koirien treenaamista muiden kustannuksella.